P LEHTOLAN PAJA
 
 
 
2008
9.-10.8. Botniaring
5.-6.9. Ahvenisto
13.9. Botniaring
.
Kausi 2008

Yhteenveto, kausi 2008

Kausi alkoi Legends Winter Trophy –sarjalla. Jäätilanne oli melko huono joten harjoittelemaan ei oikein päästy. Kilpailut ajettiin Peräseinäjoen Kalajärvellä. Vauhti tuntui piisaavan jäällä tänäkin vuonna. Wasa Ice Race voitto oli vielä hyvässä muistissa ja lisäsi menohaluja sekä voitontahtoa. Ensimmäinen osakilpailu meni finaaliin asti hyvin, mutta finaalissa tuli ”soosit” silmille ja kilpailun loppu seurattiin penkalta. Seitsemäs sija näytti siinä kohtaa lohduttomalta. No ei hätää, kaksi seuraavaa kilpailua meni huomattavasti paremmin, niistä kummastakin pokattiin kakkostila joten kokonasitilanne näytti siltä, että ollaan kolmantena. Viimeinen osakilpailu oli tarkoitus ajaa Nivalassa, mutta jäätilanne muuttui niin huonoksi, että kisa jäi ajamatta. Mahdollisuus olisi ollut parantaa sijoitusta kokonaistilanteessa jopa hopeametalliin.

Kauden kesäkilpailut alkoivat Hämeenlinnan Ahveniston moottoriradalta. Vauhdista muihin ei oikein tiedetty ja uusia kuljettajia oli mukana. Hassua oli matka Hämeenlinnaan kun satoi lunta, eikä ollut piikkipyöriä mukana -no ehkä ei niitä tarvita. Harjoitukset näyttivät vauhdin piisaavan aivan kärkeen, joten kisaan lähdettiin luottavaisin mielin.

Lauantai-aamu alkoi ohjaajakokouksella jonka jälkeen alkoi valmistautuminen aika-ajoon. Siitä tulikin jännittävä, Pekka ajoi ajan 1:30,787 ja oli sillä toisena, Matintuvan Pasi oli 0,272 sekuntia parempi. Tyytyväisiä oltiin tulokseen. Seuraavaksi auton tarkastukseen ja huoltoon, enempää ei ruuvailla tarvinnut. Ensimmäinen erä vihdoin koitti ja Pekan lähtö onnistui vallan mainiosti. Kilpailun aikana oltiin välillä neljännelläkin sijalla, sieltä kuitenkin noustiin ruutulipulle toiseksi. Sunnuntain kisa lähti käyntiin kun paalulta startannut Sami Erkkilä iski piikissä ensimmäiseen mutkaan. Kakkos- ja kolmosruuduista lähteneet Ossi ja Petri tulivat yllätetyiksi kun neljännestä ruudusta startannut Pekka sai hyvän startin nousten toiseksi ja pian myös kisan kärkeen. Kisan tiimellyksessä tuli turva-auto radalle ja sen perässä ajettiin muutama kierros. Uusi startti ja yksi kilpailija pääsi ohi. Sitten näytettiin Stop and Go –rangaistusta numeroille 7, 21 ja 7…..Hannu ei heti nähnyt muuta kun seiskan ja ajatteli heti Pekan saaneen rangaistuksen, kun hän sai niin hyvän startinkin. Numero oli kuitenkin 72, siinä sitten seurattiin missä vaiheessa rangaistuksen saaneet kilpailijat tulevat kärsimään rangaistuksen. - Eivät tulleet! Saldoksi saatiin Ahvenistolta kaksi kakkossijaa.

Alastaro oli seuraava kilpailu ja sinne mentiinkin sitten ”KERTULLA”. Uusi kuljetusauto teki näin neitsytmatkansa Lehtolan pajan väreissä ensimmäisen kerran. Kerttu toimin hyvin ja sen puolesta kisareissu onnistui hyvin. Samaa ei voi sanoa viikonlopun ekasta kisasta. Paikalta viisi oli lähtö mutta se ei onnistunut, sillä tuttu ongelma, eli vetoakselin katkeaminen keskeytti kisan. Ratavarikolla kokeiltiin vauhdilla vaihtaa vetari, että saataisiin edes yksi hyvä kierrosaika ajettua, mutta ei siinä kuitenkaan aivan onnistuttu.

Sunnuntain kisa aloitettiin sitten takarivistä. Pekka oli kuitenkin niin kovassa vireessä että Ford Sedan kartano aivan lensi ja ohituksia tuli toinen toisensa jälkeen. Kuudentena maaliin oli tiiminkin mielestä mahtava suoritus. . ”Siunaa ittes, pohojalaanen tuloo” on hyvä JiiVee Korpelan kommentti tuohon.

Sitten oli Seinäjoen vauhtiajojen vuoro ja tunnetusti kilpailu ajettiin katuradalla. Tästä kilpailusta tulikin sellainen ikimuistoinen kilpailu. Lauantain kilpailun osalta jäi mieluisat muistot, saavutettiin kesäkilpailujen ensimmäinen voitto. Se kyllä antoi itseluottamusta lisää. No, sunnuntain kilpailu ei sitten aivan onnistunut odotetulla tavalla. Ensimmäinen finaali tultiin maaliin viidennellä sijalla. Auton kulku oli jotenkin hukassa ei oikein keksitty mikä oli pielessä. Jarruissa oli jonkin verran vikaa ja niitä avattiin ja putsattiin. Finaali päättyikin sitten viimeisellä kierroksella kun pyörä lähti irti. Ei onneksi sattunut mitään vakavampaa. Linda kiteytti viikonlopun sanoihin: eilen eka, tänään vika. Eipä siinä auttanut jäädä ihmettelemään, Jurvan kisaan lähdettiin valmistautumaan.

Kotirata kutsui ja vauhti riitti taas aivan kärkisijoille. Lauantaina oli JP:n lisäksi kuvaamassa videolle Sami ja Toni, jotka tekivätkin vallan mainion videon kilpailusta. Tässä erässä oli meillä nyt tuurikin puolella, nimittäin maaliin tullessa kardaani oli vain yhdellä ruuvilla kiinni. Ei ihme että auto tärisi kun horkassa. Sade kesken kilpailun teki siitä jännittävän, piti ajaa maltillisesti mutta lujaa. Näytti jo siltä että kilpailu ratkeaa Matintuvan eduksi mutta Pekka ja Ossi ajoivat Pasin kiinni kun rata kuivui. Ossi pokkasi voiton ja Pekka tuli lipulle toisena. Yöllä satoi sitten rankasti ja muutama teltta sortui vesimassojen alle. Sunnuntai oli kuitenkin kuiva ja kaksi lähtöä ajettiin Pekan osalta molemmissa lähdöissä kolmanneksi.

Jurvan jälkeen oli vuorossa Ahvenisto , joka on kauden toiseksi viimeinen kisaviikonloppu Lehtolanpajan osalta. Vauhti oli pysynyt ja taattua TV-aikaa oli taas tulossa. Aika-ajo ei aivan nappiin mennyt, mutta Pekan hyvät lähdöt tuntien, ei hätää. Lauantaina ajettiin tiukassa finaalissa toiseksi ja sunnuntaina kisassa oltiin kuudentena maalissa. Tässä finaalissa oltiin välillä piikkipaikallakin. Tässä vaiheessa tiedettiin että Jurvan Botniaringillä viimeisessä kilpailussa on onnistuttava molemmissa lähdöissä. Silloin voisi olla jopa hopealle mahdollisuus.

Jurvaan lähdettiin kovalla iskujoukolla, auto oli kunnossa niin kun kuskikin. Tunnelma oli korkealla ja Hannukin lupautui ajamaan huoltajakilpailussa. Aika-ajossa oli legendsien vauhti sellaista että muutama kuski alitti 1.20.00 ajan ja Pekka heidän mukana. Eka finaali oli jännä niin kun aina. Pekka oli maaliviivalla kolmantena heti Ossin jälkeen. Tilanne näytti siltä että ainakin pronssia on tulossa. No, pisteitä ei laskettu siitä kuinka pitäisi mennä, vaan valmistauduttiin kauden viimeiseen ja mitalin osalta ratkaisevaan finaaliin. Ja niin siinä vaan kävi että Pekka vauhditti itsensä ja kartanofordin ensimmäisenä maaliviivan yli. Pronssi varmistui voitolla mutta miten hopean kanssa kävi? Ossi ylitti maaliviivan seitsemäntenä, joten hopea tuli Pekalle ja tiimille ehkä pienenä iloisena yllätyksenä. Sitten olikin vuorossa huoltajakisa, harjoitus ja aika-ajo oli samaan aikaan joten ylimääräistä harjoittelua ei paljon saanut kuskimme alle. Hannu taisi olla ainut kuljettaja joka ei ollut aikaisemmin kilpaa ajanut. Hauskaa kuitenkin oli vaikka olinkin maaliin tulleista viimeinen, tuumasi kuljettaja. Tosin vuoden 2007 maailmanmestari jäi tulosliuskassa taakse.

Kausi päätettiin Kurikassa Hotelli Pitkässä Jussissa. Pytyt oli komeita ja ruoka ja juoma maistui. Kauteen 2009 lähdetään odottavin mielin, ilmeisesti muutama jääratakilpailu ajetaan talvella. Jotenka isot kiitokset kaikille Pekan vauhtiin vaikuttaneille henkilöille, teistä kaikista oli iso apu kun saavutettiin hopea tila kauden 2008 Legends Trophy sarjassa.