P LEHTOLAN PAJA
 
 
 
2008
26.-27.7. Vauhtiajot
.

Vauhtiajot 26.-27.7.2008

Naistenviikko oli ohi ja aurinko alkoi taas paistaa täydellä terällä, oli aika valmistautua Seinäjoen Vauhtiajoihin. Ennen varikkoalueelle menoa Kerttu sai takaluukkuunsa uuden, hienon teippauksen, jossa komeilee Legends nro 70. Teippaus onnistui tosi hienosti, mutta olihan asialla ammattilainen. Kiitos Tarra Activelle!

Legendsien varikkopaikka oli vanhaan tuttuun tapaan Ruukin pihassa. Saimme taas hyvän paikan, johon parkkeerasimme automme. Normaaliin tapaan kamat levälleen ja sitten auton katsastus. Seuraavaksi yöpuulle kotiin, Laihialle.

Kisapäivä alkoi ohjaajakokouksella, sen jälkeen ajettiin harjoitusajo, jossa Pekka olikin toiseksi nopein. Pientä hienosäätöä ja aika-ajoa odottelemaan. Jykä oli tullut taas huoltoon mukaan, mekaanikkoina toimivat myös Hannu ja Topi sekä Pentti. Tiimimme sai myös oman paparazzin, J-P:n, joka kiikaroi kamerallaan autoja sekä tiimimme jäseniä. Ja hyviä kuvia tulikin, kiitokset J-P:lle!! Aika-ajo sujui mallikkaasti, vielä viimeisellä kierroksella näytti, että Pekka pääsee starttaamaan finaaliin toisesta ruudusta, mutta loppujen lopuksi lähtöruuduksi määräytyi kolmosruutu.

A- finaalia saikin sitten odotella useita tunteja. Ruuvaamista ei ollut kovinkaan paljon, joten aikaa jäi yleiselle lätinälle. Varikkopilttuussamme oli taas mukavasti vierailijoita, joten aika kului rattoisasti. Pientäkin väkeä oli tullut seuraamaan kisoja; Pekan kummityttö Sini, Venla sekä tietenkin Petteri. Siinä riitti huoltamista sekä perässä juoksemista.

Kuuma finaali alkoi. Pekka sai erittäin huonon lähdön, mutta pysyi kärkijoukossa. Kisa eteni saman kaavan mukaan kuin kaikki edellisetkin, eli kärki muuttui koko ajan. Muutama kierros ennen maalia Pekka pääsi johtoon ja sai pidettyä muut kilpakumppaninsa takapuskurin paremmalla puolella ja niin vain ensimmäinen kesäkisan voitto oli plakkarissa! Kisan jälkeen riitti onnittelijoita ja tietenkin mieli oli korkealla. Sitten vain kotiin saunomaan ja nukkumaan.

Sunnuntai-aamu valkeni onneksi hieman viileämpänä, eikä herätyskään ollut niin aikainen kuin edellispäivänä. Aamulla oli viiden minuutin harjoitusajo ja se sujui ongelmitta. Sitten taas odottelemaan A-finaalia. Edellispäivien kierrosaikojen perusteella lähtöruutuna olisi nelosruutu. Tämä toinen kisapäivä on siitä poikkeuksellinen, että ajetaan kaksi finaali; A- finaali sekä superfinaali, jossa ajavat vain ne, jotka osallistuvat trophy-sarjaan. A- finaalin startti onnistui kohtuullisesti, kuitenkaan ihan kärkikamppailuun ei päästy. Pekka ajoi kisan tasaisen varmasti, mutta joutui yhden sijan antamaan periksi, eli maaliin päästiin viidentenä. Tulokseen ei tietenkään oltu tyytyväisiä, mutta vielä oli onneksi superfinaali jäljellä, jossa sitten parannettaisiin. Muutama tunti oli aikaa määrittää, mistä auton nihkeä vauhti johtui.

Superfinaaliin ampaistiin 4. ruudusta. Ensimmäisten kierrosten perusteella kisa näytti sujuvan edellisten kaltaisesti, mutta turva-auton poistuttua radalta tuli pientä törmäilyä ja vauhti alkoi muutenkin hiipua. Lopulta kierros ennen maalia Pekan legenda suistui hiekalle eturenkaan irrottua ja ajo tyssäsi tietenkin siihen.
Varikollamme ei nähty iloisia ilmeitä, oltiin pettyneitä päivän tuloksiin. Linda kiteytti viikonlopun sanoihin: eilen eka, tänään vika. Tokihan tuohon väliin se 5. sija mahtuu, mutta kuitenkin ”p…n maku suussa” lähdettiin köröttelemään kotiin. Illalla osa tiimiläisistä nollaili tilannetta Pentin rantasaunalla ja siihen tulokseen taidettiin tulla että apinan raivolla Jurvan koitokseen…