P LEHTOLAN PAJA
 
 
 
2007
28-29.7. Vauhtiajot

Seinäjoen Vauhtiajot 28-29.7.2007

Perjantaina, Seinäjoen Vauhtiajojen aattona, P. Lehtolan Paja pakkasi kisakamat kasaan ja suuntasi auton nokan kohti Kapernaumia. Varikkovarusteiden kanssa lähtivät Topi, Pentti sekä Hannu, Pekka lähti perään legendsin kanssa vähän myöhemmin, töistä päästyään.Varikko oli samalla alueella kuin viime vuonna, eikä se löytämisessä ollut ongelmia. Kun pelit ja vehkeet oli saatu sopivasti (epä)järjestykseen, oli aika tutustua katurataan, se sujuikin mukavasti Pentin Jippo- pyörällä ajaen.Pentti jäi ”varikko-isännäksi” teltan vieressä olevaan asuntovaunuun, kun muut sukaisivat kotiin Laihialle nukkumaan kunnon yöunet. Vettä sateli kotiin ajellessa ja mietteissä olikin seuraavan päivän sää: mahtaakohan sataa kuin Esteristä niin kuin säätiedote lupaili?

Lauantai-aamu oli harmaan sateinen. Taas lähdettiin matkaan ennen sian pieremää, Seinäjoella piti olla puoli kahdeksalta. Mukana oli myös mekaanikkomme Jykä, joka rakennushommiltaan ehti lähteä mukaan laittamaan kilpuria iskuun. Hänen tehtävänään oli myös toimittaa kuva-arvoituksen ratkaisijalle luvattu palkinto, eli yksi olut. Tehtävä tulikin suoritettua heti aamusella. Pian ohjaajakokouksen jälkeen oli legendsien kisaviikonlopun ensimmäinen startti, eli harjoitusajo. Se menikin Pekan osalta mallikkaasti, hänelle kellotettiin kolmanneksi paras aika. Harjoitusajojen aikana tiimi sai vielä lisävahvistusta ruuvaushommiin, kun Petteri (ikä 6 viikkoa) saapui paikalle Mirjan, Tanjan ja Tainan mukana. Muutama säätöhomma tehtiinkin ja sitten aika-ajoa odottelemaan!

Hyvää kierrosaikaa lähdettiin hakemaan toisessa ryhmässä. Ajo ei mennyt aivan putkeen, ei ainakaan niin hyvin, mitä harjoitukset antoivat odottaa. Lähtöruuduksi A- finaaliin tuli ruutu 8. Säätöjä oli siis paranneltava, ja siihen olikin meillä hyvää aikaa; finaaliin oli useampi tunti. Aikaa jäi myös varikkovieraiden kanssa rupatteluun, vieraita olikin runsain määrin, mm. Jämsénien perhe sekä muuta kannustusjoukkoja. Ehtipä kuljettajamme ottaa kunnon tirsatkin asuntovaunussa, ”kisamaskottimme” Petteri kainalossaan. Finaali ajettiin poutasäässä. Vääntö oli tiukkaa, mutta yhdeksättä sijaa parempaan ei vauhti riittänyt. Sijoitus oli luonnollisesti pettymys, mutta seuraavana päivänä olisi uusi finaali ja silloin parannettaisiin reilusti! Päivän päätteeksi, ennen Laihialle lähtöä syötiin ruhtinaallinen annos Mirjan keittämiä uusia pottuja sekä muuta herkkuruokaa. Kiitos! Vatta täynnä oli hyvä lähteä keskittymään seuraavan päivän ajourakkaan.

Sunnuntai-aamun harjoitukseen muutettiin alustan säätöjä ja auto tuntuikin paremmalta –tosin ajassa se ei vielä näkynyt. Sitten vaan jäätiin odottelemaan iltapäivän finaalia. Aika kului lupsakkaasti kisoja ja varikon vilskettä seuraten. Sää oli vaihteleva –välillä satoi, välillä paistoi. Mikähän mahtaa olla keli, kun finaalin aika koittaa? Pekka starttasi päivän kisaan ruudusta 10. Lähtö meni hienosti ja jo muutaman kierroksen jälkeen hän ajoi kuudennella sijalla ja hätyytteli kärkipään autoja. MUTTA taas onnetar käänsi Pajalle selkänsä ja autoon tuli tekninen vika. Mitäpä siinä sitten muutakaan, kuin auto varikolle ja kisan keskeytys!

Varikkoteltta kamoineen laitettiin ripeään tahtiin kasaan ja sitten karautettiin kotiin. Kisojen päätteeksi nollailtiin porukalla tilannetta ruuan ja juoman (=vesi, mehu, maito, äidinmaito, olut, leijona) ääressä. Pekan ja Jykän nollaus taisi mennä reilusti miinuksen puolelle, sillä isännät kotiutuivat Pajasta vasta aamuyöllä muulle, kuin sille kuululle mamsellin pissalle haisten. No, nyt on melkein kuukausi aikaa laittaa auto pänniin Ahvenistoa varten, siellä sitten taas uudella innolla kisassa mukana.